Loppusuora III

Huomenna on aamulla kypsyysnäyte. Alustavasti aiheeksi sovittiin Abelin ryhmät, mutta en sitten tiedä, mistä tarkkaanottaen joudun kirjoittamaan. Kuinkahan pitkä mokoman kirjoitelman täytyy edes olla? Kyllähän minä ainakin omasta mielestäni kirjoittaa osaan, mutta voi olla, että Abelin ryhmistä ei kovin paljoa sujuvaa suamenkieltä irtoa.

Kävin tänään yliopistopainossa jättämässä graduni kansitettavaksi. Kansitusvastaavaa ei löytynyt, mutta avuliaan miekkosen johdolla jätimme paperini sinne. Sieltä etsimäni nainen soittelikin sitten iltapäivällä. Olin valmistautunut siihen, että saisin odottaa graduani kauankin, mutta puhe oli jopa ensi viikosta. Saan tiedon sitten puhelimitse, kun saan käydä maksamassa itseni kipeäksi.

Lisäys vielä seuraavana aamuna: Valmistaudun kypsyysnäytteeseen lukemalla graduani. Hitto vieköön, kun tuolta edelleen löytyy painovirheitä. "... kaikillai=1, ... , n". Tekisi mieleni korjata, mutta myöhäistäpä se nyt on, eikä maksa enää vaivaa. Toivottavasti asiavirheitä ei löydy.

Toinen lisäys: Tosiaan, arvosanaksi paukahti se eximia. Oijoi, oijoi. Täytyy sanoa, että lopultakin ylitin kaikki itselleni asettamani tavoitteet, jossain vaiheessa olin täysin varma, että G:ni olisi keskivertoa huonompi.

Loppusuora II

Gradu on ollut poissa käsistäni viime tiistaista lähtien. Ylihuomenna on se kohtalokas laitosneuvoston kokous - päivä, joka säilyy muistoissa kauan. Tulevalla viikolla kirjoittelen sitten myös kypsyysnäytteeni. Sen pitäisi olla lähinnä läpihuutojuttu, vaan silti hieman mietityttää sekin. Pitäisikö siihen valmistautua jotenkin? Vaikka etukäteen valittu aihe pitäisi kyllä olla erinomaisen tuttu runsaan vuoden kestäneen gradutyön jälkeen. Toisaalta, eipä kuulemma koskaan ole kellään jäänyt valmistuminen siitä kiinni, etteikö kypsyysnäytettä olisi osannut kirjoittaa.

Loppusuora

Viime yön pikkutunneilla käänsin LaTeX-koodista PDF-tiedoston, ja siirsin sen yliopiston palvelimelle odottamaan aamua, jotta pääsisin mikroluokkaan tulostamaan sen. Kyllä, tässä vaiheessa voin sanoa, että gradu on valmis. Luin sitä vielä tämän aamun luennoilla, ja vaikka siellä olisi ehkä vielä vähän viilattavaa, päätin että tämä on tässä. Voisihan sitä viilailla halutessaan lopun elämää, mutta ei siitä enää sanottavammin hyötyä olisi. Kansilehti (jota voisi kyllä ihan oikeasti vielä parantaa huomiseksi) poislukien, tiivistelmäsivu mukaanlukien, siitä tuli 50 sivun mittainen. Tästä pois sisällysluettelo ja muutamat lähes tyhjät sivut (viimeinen sivu muodostuu tasan kolmesta viiteluettelon yhteensä 19 nimikkeestä). Tuolta tiivistelmäsivulta voisi vielä ottaa sivunumeron pois, joten ehkä sorrun vielä pieneen viilailuun tänään. Palautus on tätä kirjoitettaessa lähes tasan 24 tunnin päästä. Sen jälkeen minun ei kai oikeastaan tarvitse kuin kansittaa gradua muutama kappale paikallisessa kirjasitomossa. Paljonkohan sekin maksaa, en tiedä. Ja sitten pitäisi antaa se kypsyysnäyte. Ja jos saan kaikki kevään kurssit läpi, niin se on sitten kesään mennessä yli 160 opintoviikkoa kasassa ja, jos ei oteta huomioon byrokratian hitautta, sitä myöten maisteri. Ovatpas nämä jännittäviä aikoja.

Eilen gradua viimeistellessä löysin muuten yhden uuden artikkelin (tai taisi olla oikeastaan konferenssiesitelmä, en ole aivan varma), jonka yksi kirjoittaja oli D. MacHale, jonka vuoden 1974 paperista tämä minunkin graduni liikkeelle lähti, ja jossa taasen oli paljon viitteitä, joista olisi saattanut olla minulle hyötyä. Päätin kuitenkin, että on parempi etten ala metsästämään niitä ja viime hetkellä paisuttamaan graduani. Lisäsin viitteisiin ainoastaan tuon artikkelin/esitelmän viitatakseni siihen loppukaneetissa, jossa todettiin että tutkimus jatkuu yhä.