Lopun jälkeen

Minun oli varmaankin tarkoitus kirjoittaa jonkinlainen loppumerkintä tälle blogille joskus, mutta se on jäänyt. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan, vaikka jäljellä olevat kaksi lukijaa tuskin piittaavat.

Annoin kypsyysnäytteeni. Sen hyväksymisestä ei kai ollut lopultakaan mitään epäilystä. Se koski yleisesti Abelin ryhmiä, ja muistan kirjoittaneeni yleisen höpinän lisäksi graduni aiheesta mahdollisimman kansantajuisesti ja aiheen historiaa läpikäyden. Sitä seuraavalla viikolla täysin käydä antamassa ohjaajalleni kansitetun version gradusta. Kättelimme, kerroin olevani tyytyväinen eximiaan, joka oli ehtinyt ilmestyä opintorekisteriinkin.

Nyt olen päättänyt opintoni. Kesäkuun puolenvälin tienoilla paukahtivat viimeisetkin opintosuoritukset opintorekisteriin, ja syksyn tullen minun pitäisi hoitaa byrokraattiset asiat, ja kahmaista itselleni tutkintotodistus ja alkaa kutsumaan itseäni maisteriksi. Jatko-opiskelijaksi en näillä näkymin ala, vaan etsin töitä. Asiaan vaikutti se, ettei se minun omin aihepiirini ole Suomessa suosituinta, mikä merkitsee sitä, että rahoitusta tuskin järjestyisi. Ehkä niitä rivitohtoreita on muutenkin liikaa. En silti kiellä, etteikö ammattimatematiikon ura olisi edelleen se kiehtovin vaihtoehto. Tällä erää vain teeskentelen, että olisi mukava tehdä oikeitakin töitä. Käytännössä se tarkoittaa sitä, etten enää ikinä palaa koulun penkille korkeintaan kuin täydentääkseni opintojani esimerkiksi opettajan pätevyydellä. Olo muuttuu hieman haikeaksi, kun ajattelen tilannetta.

Jälkikäteen täytyy myöskin todeta, miten ylpeä olen gradustani. Selailen sitä edelleen silloin tällöin ja myhäilen itsekseni saavuttaneeni jotain. Intoani ei vähennä ollenkaan se, että sain jälkeenpäin kuulla muutamien lainanneen graduani kotiin luettavaksi (joskaan sitä ei vielä tätä kirjoittaessa löydy kirjastosta). Veikkaan sen olevan ansio, jollaisella kovinkaan moni ei voi ylpeillä. Huomaan edelleen selittävänikin graduni aiheesta innoissani; Työhaastatteluissa minulta on poikkeuksetta kysytty, mitä graduni käsittelee, kun sillä on sellainen nimi kuin sillä on.

Mutta näihin sanoihin, näihin tunnelmiin. Kiitän niitä paria kolmea lukijaa, joita tällä blogilla on koko sen olemassaolonsa aikana ollut.

Loppusuora III

Huomenna on aamulla kypsyysnäyte. Alustavasti aiheeksi sovittiin Abelin ryhmät, mutta en sitten tiedä, mistä tarkkaanottaen joudun kirjoittamaan. Kuinkahan pitkä mokoman kirjoitelman täytyy edes olla? Kyllähän minä ainakin omasta mielestäni kirjoittaa osaan, mutta voi olla, että Abelin ryhmistä ei kovin paljoa sujuvaa suamenkieltä irtoa.

Kävin tänään yliopistopainossa jättämässä graduni kansitettavaksi. Kansitusvastaavaa ei löytynyt, mutta avuliaan miekkosen johdolla jätimme paperini sinne. Sieltä etsimäni nainen soittelikin sitten iltapäivällä. Olin valmistautunut siihen, että saisin odottaa graduani kauankin, mutta puhe oli jopa ensi viikosta. Saan tiedon sitten puhelimitse, kun saan käydä maksamassa itseni kipeäksi.

Lisäys vielä seuraavana aamuna: Valmistaudun kypsyysnäytteeseen lukemalla graduani. Hitto vieköön, kun tuolta edelleen löytyy painovirheitä. "... kaikillai=1, ... , n". Tekisi mieleni korjata, mutta myöhäistäpä se nyt on, eikä maksa enää vaivaa. Toivottavasti asiavirheitä ei löydy.

Toinen lisäys: Tosiaan, arvosanaksi paukahti se eximia. Oijoi, oijoi. Täytyy sanoa, että lopultakin ylitin kaikki itselleni asettamani tavoitteet, jossain vaiheessa olin täysin varma, että G:ni olisi keskivertoa huonompi.

Loppusuora II

Gradu on ollut poissa käsistäni viime tiistaista lähtien. Ylihuomenna on se kohtalokas laitosneuvoston kokous - päivä, joka säilyy muistoissa kauan. Tulevalla viikolla kirjoittelen sitten myös kypsyysnäytteeni. Sen pitäisi olla lähinnä läpihuutojuttu, vaan silti hieman mietityttää sekin. Pitäisikö siihen valmistautua jotenkin? Vaikka etukäteen valittu aihe pitäisi kyllä olla erinomaisen tuttu runsaan vuoden kestäneen gradutyön jälkeen. Toisaalta, eipä kuulemma koskaan ole kellään jäänyt valmistuminen siitä kiinni, etteikö kypsyysnäytettä olisi osannut kirjoittaa.

Loppusuora

Viime yön pikkutunneilla käänsin LaTeX-koodista PDF-tiedoston, ja siirsin sen yliopiston palvelimelle odottamaan aamua, jotta pääsisin mikroluokkaan tulostamaan sen. Kyllä, tässä vaiheessa voin sanoa, että gradu on valmis. Luin sitä vielä tämän aamun luennoilla, ja vaikka siellä olisi ehkä vielä vähän viilattavaa, päätin että tämä on tässä. Voisihan sitä viilailla halutessaan lopun elämää, mutta ei siitä enää sanottavammin hyötyä olisi. Kansilehti (jota voisi kyllä ihan oikeasti vielä parantaa huomiseksi) poislukien, tiivistelmäsivu mukaanlukien, siitä tuli 50 sivun mittainen. Tästä pois sisällysluettelo ja muutamat lähes tyhjät sivut (viimeinen sivu muodostuu tasan kolmesta viiteluettelon yhteensä 19 nimikkeestä). Tuolta tiivistelmäsivulta voisi vielä ottaa sivunumeron pois, joten ehkä sorrun vielä pieneen viilailuun tänään. Palautus on tätä kirjoitettaessa lähes tasan 24 tunnin päästä. Sen jälkeen minun ei kai oikeastaan tarvitse kuin kansittaa gradua muutama kappale paikallisessa kirjasitomossa. Paljonkohan sekin maksaa, en tiedä. Ja sitten pitäisi antaa se kypsyysnäyte. Ja jos saan kaikki kevään kurssit läpi, niin se on sitten kesään mennessä yli 160 opintoviikkoa kasassa ja, jos ei oteta huomioon byrokratian hitautta, sitä myöten maisteri. Ovatpas nämä jännittäviä aikoja.

Eilen gradua viimeistellessä löysin muuten yhden uuden artikkelin (tai taisi olla oikeastaan konferenssiesitelmä, en ole aivan varma), jonka yksi kirjoittaja oli D. MacHale, jonka vuoden 1974 paperista tämä minunkin graduni liikkeelle lähti, ja jossa taasen oli paljon viitteitä, joista olisi saattanut olla minulle hyötyä. Päätin kuitenkin, että on parempi etten ala metsästämään niitä ja viime hetkellä paisuttamaan graduani. Lisäsin viitteisiin ainoastaan tuon artikkelin/esitelmän viitatakseni siihen loppukaneetissa, jossa todettiin että tutkimus jatkuu yhä.

Lopun ajat

Pari viikkoa sitten jätin gradun betaversion ohjaajalle. Alkuperäinen arvio oli "magna". Tänään kävin hakemassa sen ja kuuntelemassa palautteen. Ei ollut paljoa huomautettavaa, ja arvosana edelleen "kirkas magna", ja edelleen melkein voisi kuulemma ehdottaa jopa eximiaa. Ehkä minun on sitten vain myönnettävä, että olen aliarvioinut omaa graduani, ja minun on edelleenkin vaikea nähdä, miksi se on niin hyvä, kuin toinen väittää sen olevan. Omiin silmiin se vaikuttaa yksinkertaiselta ja tönköltä ja "liian helpolta". Toisaalta en ehkä itse voi suhtautua aiheeseen kovin objektiivisesti, varsinkin kun tottapa asia minulle on helppoa, kun sen kanssa on yli vuoden laiskot--- rehkinyt.

Aikataulu on tällä erää sellainen, että maaliskuun puolenvälin tienoilla käyn jättämässä valmiin version. Joku toinenkin professori kuulemma haluaa katsoa sitä aiheeni "tilastollisen luonteen" vuoksi (Erdös'n ja Turán' alkuperäinen paperi, josta kaikki lähti liikkelle, käsitteli nimenomaan tilastollista ryhmäteoriaa). Maanantaina 19.3 se olisi sitten laitosneuvoston edessä. Sitten se kai pitäisi painaa kansiin. Niin tai näin, rehkiminen alkaa olemaan ohitse. Korjattavaa ja lisättävää ei ole enää paljoa, ja jos oikein ottaisin nyt pienen spurtin, niin viikonlopuksikin saisi varmaan jokseenkin valmiin version. Kun nyt kuitenkin on aikaa, niin vaikka tekisin valmiin version tänä iltana, niin saan kyllä vajaan kuukauden kulumaan pikkunäpertelyyn, "jos sittenkin näin, eikun näin, tai sittenkin näin"-säätelyyn.

1v

Paljon onneeeeaaaa vaan, paljon onneeeeeaaaaa vaan, paljon oooonnneeeeeaaaaa Graaaaduuuu, paljon onneeeeeaaaa vaaaan!

Gradu on kasvanut vuoden aikana 40-sivuiseksi. Huomenna on synttärivierailu ohjaaja-sedän luona.

Uusin deadline

Muutama päivä sitten tuli graduohjaajalta sähköpostia. Kuten odotinkin. Joulukuu ja tammikuun ensimmäinen viikko menivät laiskotellessa, ja kyllä siihen sähköpostiin vastatessa tuli punasteltua häpeästä. Sain kuitenkin nyt itseeni ainakin vähän vauhtia, sillä sovin, että huhkin tässä kuussa "ahkerasti", ja sitten tammi-helmikuun vaihteessa, jolloin gradu täyttää vuoden, käyn näyttämässä kaiken tähän asti kasaansaamani tekstin.

Olkoonkin, etten voi sanoa vieläkään "huhkineeni", niin puoli tuntia sitten gradusta kasvoi 30 sivun mittainen. Ikäänkuin tärkeäkin rajapyykki olisi ylitetty. Ongelma on tietysti se, ettei ole oikein mitään materiaalia, jolla saisin reilusti sivuja lisää (ikäänkuin sivujen määrä olisi jokin itseisarvo), vaan kaikki tuleva tulee olemaan näpertelyä, täydentelyä ja kohtuullisen pieniä lisäyksiä. Veikkaan, että viitisen sivua saan kohtuuhelposti lisää materiaalia, mutta 40 sivun mittaiseksi tekeleeksi paisuttaminen vaatinee jo jotain, mitä en osaa tässäkään vaiheessa vielä kuvitella. Tosin oli puhe, että sitten kun vien sen, niin katsotaan samalla mitä sille voisi vielä tehdä. Tässä vaiheessa joka tapauksessa tuntuu, että olisin tyytyväinen, jos vain saisin koko projektin pois harteiltani ja valmiiksi.