Lopun jälkeen

Minun oli varmaankin tarkoitus kirjoittaa jonkinlainen loppumerkintä tälle blogille joskus, mutta se on jäänyt. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan, vaikka jäljellä olevat kaksi lukijaa tuskin piittaavat.

Annoin kypsyysnäytteeni. Sen hyväksymisestä ei kai ollut lopultakaan mitään epäilystä. Se koski yleisesti Abelin ryhmiä, ja muistan kirjoittaneeni yleisen höpinän lisäksi graduni aiheesta mahdollisimman kansantajuisesti ja aiheen historiaa läpikäyden. Sitä seuraavalla viikolla täysin käydä antamassa ohjaajalleni kansitetun version gradusta. Kättelimme, kerroin olevani tyytyväinen eximiaan, joka oli ehtinyt ilmestyä opintorekisteriinkin.

Nyt olen päättänyt opintoni. Kesäkuun puolenvälin tienoilla paukahtivat viimeisetkin opintosuoritukset opintorekisteriin, ja syksyn tullen minun pitäisi hoitaa byrokraattiset asiat, ja kahmaista itselleni tutkintotodistus ja alkaa kutsumaan itseäni maisteriksi. Jatko-opiskelijaksi en näillä näkymin ala, vaan etsin töitä. Asiaan vaikutti se, ettei se minun omin aihepiirini ole Suomessa suosituinta, mikä merkitsee sitä, että rahoitusta tuskin järjestyisi. Ehkä niitä rivitohtoreita on muutenkin liikaa. En silti kiellä, etteikö ammattimatematiikon ura olisi edelleen se kiehtovin vaihtoehto. Tällä erää vain teeskentelen, että olisi mukava tehdä oikeitakin töitä. Käytännössä se tarkoittaa sitä, etten enää ikinä palaa koulun penkille korkeintaan kuin täydentääkseni opintojani esimerkiksi opettajan pätevyydellä. Olo muuttuu hieman haikeaksi, kun ajattelen tilannetta.

Jälkikäteen täytyy myöskin todeta, miten ylpeä olen gradustani. Selailen sitä edelleen silloin tällöin ja myhäilen itsekseni saavuttaneeni jotain. Intoani ei vähennä ollenkaan se, että sain jälkeenpäin kuulla muutamien lainanneen graduani kotiin luettavaksi (joskaan sitä ei vielä tätä kirjoittaessa löydy kirjastosta). Veikkaan sen olevan ansio, jollaisella kovinkaan moni ei voi ylpeillä. Huomaan edelleen selittävänikin graduni aiheesta innoissani; Työhaastatteluissa minulta on poikkeuksetta kysytty, mitä graduni käsittelee, kun sillä on sellainen nimi kuin sillä on.

Mutta näihin sanoihin, näihin tunnelmiin. Kiitän niitä paria kolmea lukijaa, joita tällä blogilla on koko sen olemassaolonsa aikana ollut.