Loppusuora

Viime yön pikkutunneilla käänsin LaTeX-koodista PDF-tiedoston, ja siirsin sen yliopiston palvelimelle odottamaan aamua, jotta pääsisin mikroluokkaan tulostamaan sen. Kyllä, tässä vaiheessa voin sanoa, että gradu on valmis. Luin sitä vielä tämän aamun luennoilla, ja vaikka siellä olisi ehkä vielä vähän viilattavaa, päätin että tämä on tässä. Voisihan sitä viilailla halutessaan lopun elämää, mutta ei siitä enää sanottavammin hyötyä olisi. Kansilehti (jota voisi kyllä ihan oikeasti vielä parantaa huomiseksi) poislukien, tiivistelmäsivu mukaanlukien, siitä tuli 50 sivun mittainen. Tästä pois sisällysluettelo ja muutamat lähes tyhjät sivut (viimeinen sivu muodostuu tasan kolmesta viiteluettelon yhteensä 19 nimikkeestä). Tuolta tiivistelmäsivulta voisi vielä ottaa sivunumeron pois, joten ehkä sorrun vielä pieneen viilailuun tänään. Palautus on tätä kirjoitettaessa lähes tasan 24 tunnin päästä. Sen jälkeen minun ei kai oikeastaan tarvitse kuin kansittaa gradua muutama kappale paikallisessa kirjasitomossa. Paljonkohan sekin maksaa, en tiedä. Ja sitten pitäisi antaa se kypsyysnäyte. Ja jos saan kaikki kevään kurssit läpi, niin se on sitten kesään mennessä yli 160 opintoviikkoa kasassa ja, jos ei oteta huomioon byrokratian hitautta, sitä myöten maisteri. Ovatpas nämä jännittäviä aikoja.

Eilen gradua viimeistellessä löysin muuten yhden uuden artikkelin (tai taisi olla oikeastaan konferenssiesitelmä, en ole aivan varma), jonka yksi kirjoittaja oli D. MacHale, jonka vuoden 1974 paperista tämä minunkin graduni liikkeelle lähti, ja jossa taasen oli paljon viitteitä, joista olisi saattanut olla minulle hyötyä. Päätin kuitenkin, että on parempi etten ala metsästämään niitä ja viime hetkellä paisuttamaan graduani. Lisäsin viitteisiin ainoastaan tuon artikkelin/esitelmän viitatakseni siihen loppukaneetissa, jossa todettiin että tutkimus jatkuu yhä.