Tuesday, September 19, 2006

Ihme ja kumma

Tänään tartuin graduun pitkästä, pitkästä aikaa, ja tartuin härkäpäisenä edelleen todistamattomana lojuvaan Gallagherin hämärästi todistamaan tulokseen ryhmän ja sen jonkin tekijäryhmän luokkalukujen suhteisiin liittyen. Edelleenkään en sitä ihan loppuun asti saanut todistettua, vaikka ainakin 5 tuntia meditoin papereiden edessä. Huomasin, että voin helpottaa tehtävää unohtamalla oudot merkinnät ja sivuuttamalla itseasiassa minun kannalta suhteellisen triviaalin osan tulosta (siis sitä, milloin yhtäsuuruus on voimassa. Tosin tuskinpa sekään vaikea olisi osoittaa jos laskut muuten toimivat, mutta merkinnät ovat vain jotenkin outoja).

Tänään oli jo aamusta hieman sellainen olo, että pitäisi tarttua toimeen taas, mutta ahdistuin hieman, kun huomasin että graduseminaarissa mukana ollut tyyppi - se paras meistä, joka kaikista itsestäänselvimmin ryhtyisi jatko-opiskelijaksi - pitää lokakuun alussa seminaariesitelmän, jonka aihe hieman vihjaisikin siihen suuntaan, että hän on jo jatko-opiskelija. Olen niin huono. Mutta ainakin sain valettua itseäni sellaista raivoa, että näytän taas kaikille, kuka määrää. Ei sillä, että tämän pitäisi mitään kilpailua olla. Kunhan ammatillista itsetuntoani paikkailen.

Alkaneesta syksystä voisin todeta sen verran, että aikaa pitäisi gradullekin riittää. Minulla on vain muutama kurssi, ja vain yksi on sellainen, joka vaatii enemmän paneutumista (syventävä matematiikan kurssi Sobolevin avaruuksista - vaikka minulla olisikin asennevamma analyysiä kohtaan, niin tämän vuoden puolella käydyt analyysin syventävät kurssit ovat saaneet mnut näkemään sen aihepiirin hieman paremmassa valossa, vaikka hädin tuskin pääsin kevään kurssin läpi). Loput kurssit menevät varmaankin kädet selän taakse sidottuina, ja harjoitusaine on lähestulkoon valmis (sitä kohtaan minulla ei ole mitään erityistä kunnianhimoa, kunhan nyt saisin vain viimeisteltyä sen. Jotenkin sen LaTeX-koodin katselukin on vaan niin masentavaa, eikä mistään kohdasta tahdo saada kiinni niin, että loppuviilauksia edes jaksaisi tehdä).